Itäisellä rajalla kaukana kaikesta on kaivos- ja tehdastyöläisten yhteisö, joka on ajan kuluessa kadottanut kansallisen identiteettinsä. Eristyksissä he ovat luoneet oman kulttuurinsa, eivätkä enää usko samoihin asioihin kuin ennen. He ovat omaksuneet tapoja, joita monet voisivat kuvailla oudoiksi tai vääriksi. Ulkopuolisille yhdestä puurakennuksesta muodostuva kylä ympäristöneen on todellisuudelle vieras paikka, missä kaikki tuttu on jotenkin vääristynyt.

Kylän elinehto on kaivoksesta saatava mineraali, joka tehtaassa jalostamisen jälkeen toimii melkein ehtymättömänä energianlähteenä. Valtio lähettää ruokakuljetuksia jalostettua mineraalia vastaan, sillä kylä ei ole omavarainen. He eivät viljele maata, koska kylä uskoo sen olevan myrkyllinen ja riistaa ei ole tarpeeksi metsästettäväksi koko kylän tarpeisiin. Uskomus myös pakottaa kyläläisiä säännöstelemään ulkopuolelta kannettavaa juomavettä, koska kaivoa ei voi tehdä ilman kuolemanpelkoa.